Thursday, September 17, 2020

The Name Game

Sanat ovat mielenkiintoisia niiden monimerkityksellisyyden takia, mutta samalla se tekee niistä joskus kiistanalaisia. Nimet omaavat kuitenkin aivan erityisiä merkityksiä transihmisille, kuten minulle.








Yksi mielenkiintoisimmista ja suoraan sanottuna siisteimmistä konsepteista fiktiossa ja myyteissä on taikasanat. En puhu mistään Harry Potterin loitsulörinöistä, vaan yksittäisistä sanoista joiden sanominen muuttaa maailmaa. Patrick Rothfussin fantasiakirjasarjassa Kuninkaansurmaajan kronikat asioiden nimien tunteminen antaa voiman niiden ylitse; kun tiedät tuulen nimen, on tuuli palvelijasi. Hyvin samanlainen konsepti on monissa kauhutarinoissa, joissa demonien niin sanotut tosinimet ovat avain heidän hallintaansa. Osa nykykäytössä olevista kirosanoista omaavat alkuperänsä kirjaimellisina kirouksina, jolla manattiin pahaa toisen niskaan. Ja tämä on säilynyt myös nykyaikaan; sanoilla on voimaa, ja oikein valitut sanat voivat musertaa toisen. Sanat herättävät huomiota, sanat ovat tabuja ja vahvasti sidottuja kulttuureihin, aikakausiin ja ihmisryhmiin. Me odotamme ensimmäisiä sanoja lapsilta, käytämme salasanoja ja tunnussanoja. 

Sanojen ja termien merkitys on iso osa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä. Mitä tarkoittaa kuvaus biseksuaali muunsukupuolinen minulle, kun näiden sanojen merkitys toisille on erilainen? Muunsukupuolinen on sekä kattotermi että yksittäisen kokemuksen kuvaus. Tämän alta löytyy termejä, joiden määrittelystä ei olla edes kovin paljoa samaa mieltä. Nämä sanat ja termit ovat hyvin voimakkaita, sillä ne on sidottu identiteetin olemassaoloon; sanomalla suoraan että minä olen transsukupuolinen, annan nimen sille mikä olen. Tämä sitoutuu myös sanojen merkitysten takaisinottamiseen. Otetaan esimerkiksi sana queer. Queer on nykyään käytetty paljolti kattoterminä lhbtq+ ihmisistä, sekä sillä on kiinteä asema akateemisena terminä. Sen alkuperä on kuitenkin pejoratiivinen, tarkoittaen outoa tai eriskummallista ja 1800-luvulla se vakiintui haukkumatermiksi homoseksuaaleille. 1980-luvulla sateenkaariaktivistit ottivat termin itselleen takaisin, ja 2000-luvulla se on käytännössä menettänyt alkuperäisen merkityksensä. Samanlaista reklamaatiota on tehty muillekin termeille yksilöiden ja yhteisöjen toimesta, vaihtelevin lopputuloksin. Sanojen merkityksiä ja nimiä voi siis muuttaa ottamalla ne "pois" negatiivisesta ulottuvuudestaan, ottaen ne omaksi ja tuoden niihin positiivisia elementtejä.

Sanojen subjektiiviset merkitykset tekevät joskus eri termien takaisinotosta haastavaa. Tiedän ihmisiä jotka ovat takaisinottaneet termejä jotka omaavat yksinomaan negatiivisia elementtejä, jota he käyttävät kuvailuna joskus itsestään ironisessa merkityksessä, vieden voimaa niiltä slurreina. Tämä on monien takaisinotettujen sanojen tarkoituskin; viedä tietynlaista voimaa sanoilta ja tuoda niihin uutta, positiivista voimaa. Ongelmana tässä on se, että näiden termien laajempi käyttö vaatii laajempaa hyväksyntää, sillä sanat ovat vahvasti subjektiivisia. Otan esimerkin omasta elämästäni ja termistä, joka vainoaa minua; läski. Luin twitterissä aikoinaan erittäin fiksusti kirjoitetun ketjun läski- sanan takaisinotosta, kehopositiivisuuden ja lihavuuden stigman poistamisen näkökulmasta. En tiedä onko tämä ikinä mahdollista itselleni, kuitenkaan. Sanaan liittyy minulle aivan liikaa negatiivisia muistoja ja traumoja, ja pelkästään sen ääneen sanominen tuntuu joskus puukotukselta. Kuuntelen yhä kokooni liittyviä vitsejä lähipiiristäni, josta puhuin aikaisemmassa tekstissäni, ja niiden yllä leijuu tuon termin varjo, ja vanha haukkumanimi ylä-asteelta; läski-timonen. En usko että voisin ikinä ottaa tuota termiä takaisin, koska siihen liittyvä taakka on aivan liian iso minulle käsiteltäväksi, mutta sama ei päde kaikkiin. Sanojen subjektiivisuus tekee joskus tästä takaisinottosta haastavaa; osa ei pidä queer- termin käytöstä koska sen juuret ovat juurikin pejoratiiviset, ja täydellinen takaisinotto ei ehkä ole ikinä mahdollista.


Puhuin aikaisemmassa kappaleessa nimen antamisesta sille, mikä minä olen. Monien muiden transihmisten kokemukset nimistä ja nimeämisestä omaavat erityisen merkityksen. Nimen vaihtaminen vastaamaan omaa sukupuoli-identiteettiä on olennainen osa prosessia monille transihmisille, sillä näin et ole enään syntymässäsi oletetun sukupuolen vanki. Osalle prosessi sisältää vain etunimien vaihtamisen, toiset luovat kokonaan itsensä uudestaan sukunimeä myöten. Puhuin kaapistatulo- tekstissäni omasta suhteestani nimeeni, ja vielä silloin koin että "Atte" oli nimi jonka kanssa olin sinut. Mainitsin siinä myöskin, että jos haluan vaihtaa nimeni, niin se on minun oma asiani, sillä onhan kyseessä minun nimeni. Kuitenkin, on tuo nimi myös viimeisten kuukausien aikana tuottanut minulle jonkin verran sukupuolidysforiaa, jossa toistuva nimeni käyttä sekä itseni että muiden toimesta tuottaa pahaa oloa ja muistutaa siitä mitä en ole, mutta miksi monet minut väistämättä laskevat, eli cis-sukupuoliseksi. Nimillä on voimaa ja ne kantavat merkityksiä joihin on vaikea vaikuttaa; niin kauan kun esittelen itseni aina Attena ja muut minua Ateksi kutsuvat, tiedän että minut oletetaan aina mieheksi muunsukupuolisen sijaan, ja tämä tuottaa minulle dysforiaa jonka vaikutukset mielenterveydelle ja itsetunnolle ovat merkittävän haitalliset. Deadname on hieman dramaattinen termi, mutta osuva; nimi ei kuvasta sitä mikä olen, vaan sitä mikä olin, jota ei enään ole. Se on kuollut nimi, jonka kuuleminen ei ihan tunnu puukotukselta, mutta ei se hyvältäkään tunnu.

Tämän vastakohta on sukupuolieuforia, jonka jälkimmäinen osa lienee itsestäänselittävä sen merkityksen suhteen. Se tuottaa mielihyvää ja vahvistaa oman sukupuolen kokemusta. Olen alkanut käyttää uutta nimeä jo pienen kaveriyhteisön sisällä, ja ette uskokkaan kuinka hyvältä sen kuuleminen kuulostaa. Nimi joka vastaa omaa sukupuoli-identiteettiä on yksi vastalääke sukupuolidysforiaan, koska nimillä on merkitystä ja voimaa. Sama pätee omalla kohdallani. Haluan että minut kohdataan sinä mikä olen, eli muunsukupuolisena, ja haluan että kun esittelen itseni ja kun muut puhuttelevat minua niin tunnen oman itseni elävän omaa elämääni. En vihaa nimeäni, mutta se ei vain enään kuvaa sitä mikä minä olen, miksi itseni tunnen ja millaisena haluan maailman näkevän minut. Tiedän että osa teistä jotka lukevat tämän saattavat tuntea olonsa epämukavaksi uuden nimen kanssa tai pelkäävät kutsuvansa minua tahattomasti Ateksi. Varmasti löytyy joku joka päättää olla itsekäs ja ei halua opetella uutta nimeä. Mutta vaikka kuinka vaikeaksi tai epämukavaksi te tunnette itsenne tämän kanssa, se ei vastaa millään tasolla sitä kuinka epämukavaksi tunnen itseni jos jatkan tämän nimen kanssa elämistä.

Olen aina ollut syvästi kiinnostunut viikingeistä. Viikinkien historia, esikristillinen skandinaavinen kulttuuri ja varsinkin erilaiset tarut ja saagat jumalten ja kuolevaisten edesottamuksista jaksavat kiinnostaa minua lähes loputtomiin asti. Melkein yhtä kauan kuin minulle on ollut pitkä tukka olen koittanut tuoda esiin viikinki-estetiikka ulkonäössäni. Olen pelannut roolipeleissä viikinkejä, kuuntelen alati erilaisia viikinki/pagan metal bändejä joista puolet kuulostaa ihan samalta ja olen nähnyt Vikingsin ja 13. Soturin aivan liian monta kertaa. Pidän paljon viikinkien jumalista. Thor, Odin, Loki- kiitos Marvelin elokuvien, kaikki tietävät ainakin jonkun jumalan tuosta pantheonista nimeltä. Joidenkin tutkijoiden mukaan skandinaavisissa pakanauskonnoissa oli kahdenlaisia jumalia; aesir ja vanir, suomeksi aasat ja vaanat. Aasat olivat sotaisia jumalia, jotka polveutuivat Odinista itsestään, kun taas vaanat olivat hedelmällisyyden ja maan jumalia. Jumalat sotivat keskenään, ja heidän rauhansa on vahvasti symbolinen jumalten eri luonteiden takia, jossa valta ja voima yhdistyy hedelmällisyyden kanssa, luoden tasapainoa. Aasojen mukaan on nimetty myös ansuz- riimu  (ja jos koko elämäni menee siihen että vien jokaisen skandinaavisen riimun pois natsien käytöstä niin minähän perkele teen sen), joka tarkoittaa jumalaa. Olen jonkinlainen ateisti, mutta jumalat ja uskonnot ovat aina kiinnostaneet minua. Jumaliin uskominen on omalla tavallaan nimen antamista jollekkin; ukkonen taivaalla on Thor, joka paukuttaa vasaraansa jättiläisten kalloihin. En ehkä usko jumaliin, mutta minun pitää uskoa itseeni sitäkin enemmän, ja antaa nimi sille mikä minä olen.

Tämä on minun tahtoni, tämä on minun nimeni ja haluan että te kunnioitatte sitä:

Minun nimeni on Aasa. Se on minun tosinimeni.





Aasa T




Koronavuosi and beyond

Hei, pitkästä aikaa täällä taas. Pitkästä puheen ollen: Vuosi 2020, puhutaanpa siitä vähän. SV: Korona, kuolema, alkoholi, masennus, dysfori...